Kun katsoo tanssilattialla tangon tahdissa liikkuvia Augusto Balizanoa ja Esteban Sabariaa, mieleen tulevat jin ja jang, kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Sabaria on pukeutunut mustaan verkkopaitaan ja mustiin housuihin, Balizanon asu on samanlainen, mutta hohtavan valkoinen.  

Miespari täydentää liikkeineen toisiaan tanssin aikana täydellisesti, ja vaihtaa rooleja lennosta. Välillä Balizano vie ja välillä hän on vietävänä. Askellus on tarkkaa, pyörähdykset ja jalkojen kiepit vaivattomia ja keveitä. Balizano nostaa Sarabian ilmaan kevyesti kuin höyhenen. Kun heidän esityksensä päättyy intohimoiseen syleilyyn, milongan yleisö repeää taputuksiin.  

Buenos Airesin keskustassa Marabú-nimisessä milongassa vietetään kansainvälisen Tango queer -festivaalin päätösjuhlaa. Vajaan viikon kestäneen festivaalin aikana päivisin on pidetty tangotunteja ja iltaisin tanssittu sitä milongoissa eri puolilla kaupunkia, myös elävän musiikin säestyksellä.  

Hiljaisen Maipú-kadun kellarikerroksessa sijaitseva Marabún vaiheet kertovat argentiinalaisen tangon asemasta eri aikoina. Milonga avasi ensimmäisen kerran ovensa tangon kultakaudella vuonna 1935. Silloin siellä soittivat tangon tunnetuimmat nimet, muun muassa bandeonisti Aníbal Troilo debytoi siellä orkesterinsa kanssa vuonna 1937. Kolme vuotta myöhemmin hän esiintyi Marabússa tangon uudistajan Astor Piazzollan kanssa.  

Marabú joutui taloudellisiin vaikeuksiin, mutta sinnitteli 1980-luvulle saakka. Sitten se oli pitkään kiinni, ja milongan tilalle oli tulossa pikaruokaravintola, mutta Argentiinan tangoyhdistys päätti pelastaa kiinteistön. Uudistus- ja parannustöihin rahat saatiin amerikkalaiselta tangoharrastajalta, ja Marabú avasi ovensa uudelleen vuoden 2021 lopulla.  

Remontin lopputulos on onnistunut, ja Marabú on tangon harrastajien suosiossa. Vaikka äänitekniikka ja sisustus on uusittu, vanha tangotunnelma on tallella. Mutta tänään siellä juhlitaan kaikkea muuta kuin perinteistä tangoa. 

Augusto Balizano on toinen Tango queer -festivaalin perustajista Mariana Docampon ohella. Molemmat ovat Argentiinan tango queerin pioneereja, kumpikin avasi tahollaan gaymilongan jo vuosituhannen alussa. Niille oli tarvetta, sillä tavallisissa milongoissa ei suvaittu samaa sukupuolta edustavia tanssipareja. 

”Yhteiskunta tarvitsi sellaista paikkaa. Jos olisin pitänyt milongani suljetumpana ja ’maan alla’, se ei olisi ollut pitkäikäinen. Kuka tahansa tuleekin milongaani, hänellä pitää olla hauskaa, olipa hän sitten homo, hetero, nuori tai vanha. Pääasia on rentoutua”, Balizano sanoo perustamastaan La Marshall -milongasta. 

Balizano ei määrittele itseään aktivistiksi, vaikka hän tanssikin miehen kanssa milongoissa jo ennen kun kukaan muu teki sitä. Ennemmin hän haluaa tehdä näkyväksi monimuotoisuutta. 

”Teen sitä mistä pidän, ja se on tapani ajatella. Haluan tehdä näkyväksi monimuotoisuuden, mutta en pidä laatikkomaisesta ajattelusta. Jotkut kutsuvat sitä feminismiksi, jotkut aktivismiksi. Minä olen tanssija ja tanssin opettaja.” 

Balizanon mukaan ilmapiiri on muuttunut paljon sallivammaksi, mutta vielä on paljon tehtävää. 

”Luulen, että suurin taistelu on saada transyhteisö mukaan tangopiireihin. Transihmiset ovat hyvin marginalisoituja. Todellinen inkluusio on tapahtunut silloin, kun paikkoja ei enää tarvitse nimetä erikseen tango queer -paikoiksi.” 

Edgardo Fernandez Sesma kävelee Marabún kiiltävän tanssilattian keskellä hyväryhtisenä ja panamahattu päässään. Sen lieriin hän on kiinnittänyt punaisen ruusun. Fernandez Sesma vastaa päätösjuhlien tanssinopetuksesta. 

Hänen ympärillään seisoo ringissä viitisenkymmentä ihmistä. Tango queer -festivaalille on tullut porukkaa 28 maasta, muun muassa Brasiliasta, Aasiasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Epämuodollisuus on sallittua. Yhdellä naisella on hulmuava kirkkaanpunainen tangoasu, vanhemmalla miehellä puolestaan jalassaan sortsit ja Converse-tossut. Yhden naisen koko selän peittää tatuointi. Ikäjakauma on kiitettävän monipuolinen.  

Fernandez Sesma opettaa askellusta Francisco Canaron tangojen säestyksellä ja antaa neuvoja espanjaksi ja englanniksi. Hänellä on apuopettajanaan Matias Baez, jolla on jalassaan korkeakorkoiset naisten tangokengät. Yhdessä he näyttävät esimerkkinä tanssijoille, miten roolit tangossa menevät.  

Osa oppilaista on aloittelijoita. He etenevät lattialla varovasti, kuin kävelisivät heikolla jäällä.  

Fernandez Sesma on tiukka, mutta hyväntuulinen opettaja. Välillä hän yltyy kehaisemaan oppilaitaan. 

”Meni hyvin noin 70-prosenttisesti!” Samaan hengenvetoon hän vaatii oppilaita löysäämään lanteitaan. 

Myös Fernandez Sesma aloitti tangon tanssimisen vuosituhannen alussa, ja juuri La Marshallissa. Tangosta tuli hänen elämänsä ja työnsä, sillä hän ansaitsee elantonsa opettamalla. Jo sitä ennen Fernandez Sesma oli ollut gay-aktivisti. Kun hän aloitti tangon harrastamisen, häntä häiritsi sen heteronormatiivisuus. Gaymilongassa hän pystyi tanssimaan vapaammin. 

Siinä missä Augusto Balizano ajattelee, että hän haluaa ensisijaisesti tuoda queer-tangoa näkyväksi ja hyväksytyksi esityksillään, Fernandez Sesma on ottanut aktiivisemman poliittisen roolin. 

”Kun aloin antaa tangotunteja, olin jo mukana homojen ja lesbojen yhteisössä. Mietin, mitä muuta tangon kanssa voi tehdä kuin tanssia sitä.” 

Edgardo kutsuu itseään nimellä artivista, joka on yhdistelmä sanoista artista ja activista. Hän on jo pitkään tehnyt hankkeita, joissa tango toimii välineenä muuttaa yhteiskuntaa. 

Jo toukokuussa 2013, kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä, Fernandez Sesma koordinoi flash mobin Plaza de Mayolla, Argentiinan poliittisesti symbolisimmalla aukiolla. Tapahtumassa nimeltään A tango against homophobia esiintyi 50 tanssijaa, joista jokaisella oli selän puolelle ripustettu lappu. Lapuissa oli maiden nimiä, joissa homot, lesbot ja transihmiset kärsivät hallituksen vainosta. Osallistujamäärä kasvoi seuraavana vuonna, kun tapahtuma toistettiin perinteisen Los Laureles -kahvilan edessä Barracasin kaupunginosassa. Vuonna 2019 Edgardo järjesti flash mobin Argentiinan aborttioikeuden puolesta.  

Fernandez Sesman ja muiden aktivistien myötä myötä queer-tangon poliittinen agenda on Argentiinassa laajentunut seksuaalisen identiteetin ja sukupuolen perusteella syrjittyjen ryhmistä ikääntyneisiin ihmisiin, vammaisiin ja muihin sortoa kohtaaviin.  

Fernandez Sesma järjestää joka kuukausi tanssitapahtuman gay-järjestö Siglan tiloissa vanhuksille, joille yksinäisyys on iso ongelma. Hän sanoo, että eläkeläiset ovat aina olleet hyvin avarakatseisia. 

”Joskus olen väsynyt, sillä tapahtumat vaativat paljon järjestelyjä. Mutta sitten saan joltain ihmiseltä viestin tai kyselyn, joka innoittaa minua jatkamaan”, hän sanoo. 

Lue myös taannoinen juttu argentiinalaisesta tangoskenestä: https://maailmankuvalehti.fi/2011/6/yleinen/tango-argentiinassa-terve-tartunta/